MATKA YLÖS JA ALAS
TALVI 2009
Pääsin rinteeseen ensimmäistä kertaa jo alle kaksivuotiaana. Kipinä laskemiseen syttyi nopeasti – eikä se ole hiipunut hetkeksikään tähän päivään mennessä.
​
Alakouluikäisenä talvet kuluivat parkissa, uusia temppuja harjoitellen kavereiden kanssa. Kehitys oli nopeaa, ja into kasvoi kausi kaudelta.
TALVI 2020
Oli koronakevät ja laskettelukeskukset olivat suljettu. Olin koko ajan yhä kiinnostuneempi rinteen ulkopuolella laskemisesta, ja kun hissit eivät olleet toiminnassa, ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin kiivetä itse ylös.
​
Laitoin ensimmäistä kertaa jalkaan touring-sukset ja lähdin hiihtämään ylöspäin. Tuolloin en vielä tiennyt, että jonain päivänä hiihdän mieluummin itse ylös kuin käytän hissiä.
nykypäivä
Nykyään talvet kuluvat edelleen hiihtäessä ja laskiessa. Vietän paljon aikaa Lapissa, ja jos olen sukset jalassa, minut voi löytää joko ladulta tai kiipeämästä tunturia ylöspäin. Vapaalaskusta on tullut minulle äärimmäisen tärkeä osa elämää, ja hissillä nouseminen tuntuu välillä jopa huijaamiselta.
​
Touring-sukset mahdollistavat myös sen, että voi laskea missä haluaa ja miten haluaa. Suksien pohjiin laitettavat karvat ovat hissilippuni ylös.
