"Miksi harrastaa vain yhtä lajia, kun voi harrastaa kaikkea?"
tanssi
Olen tanssinut 10-vuotiaasta asti eri katutanssilajeja. Kaikki alkoi aikanaan melkein vahingossa, kun äitini käski minut kokeilemaan tanssia. Se yksi kokeilu riitti, ja siitä lähtien tanssi on kulkenut mukana ja kasvanut isoksi osaksi elämääni.
​
Vuosien varrella olen erikoistunut erityisesti hiphopiin ja lockingiin, mutta myös breaktanssi on hallussa. Kisapuoleltakin on kertynyt kokemusta: olen voittanut kaksi junioreiden katutanssin SM-pronssia muodostelmassa sekä yhden Suomen mestaruuden.
​
Vaikka kilpailut ovat jääneet vähemmälle, tanssi ei ole kadonnut mihinkään. Käyn edelleen fiiliksen mukaan batlaamassa ja treenaamassa, koska palo tekemiseen on vahvasti olemassa.
Triathlon
“Miksi olla hyvä yhdessä lajissa, kun voi olla keskiverto useassa?”
​
Näin ajattelin, kun aloin harrastamaan triathlonia. Olin harrastanut pienenä uintia, minulla oli vahva tausta maastopyöräilystä ja juoksukin sujui jo hyvin. Kun kuulin lajista, jossa kaikki nämä kolme yhdistyvät yhdeksi kilpailusuoritukseksi, kiinnostus heräsi heti.
​
Opetin itseni uimaan uudelleen noin kahdessa kuukaudessa, tutustuin maantiepyöräilyn saloihin ja syvensin juoksuharjoittelua. Kahden kuukauden valmistautumisella suoritin ensimmäisenä kilpailunani Ironman 70.3 -matkan Joroisten puolimatkan kilpailussa.
​
Uinti, pyöräily ja juoksu ovat edelleen vahvasti mukana viikoittaisessa treenaamisessani, ja edessä siintää vielä täyspitkän triathlonmatkan kilpailu.
JUOKSU
En ole juossut
Keväällä 2025 aloin juosta säännöllisemmin, lähes joka päivä. Vahvan kuntopohjan ansiosta kehoni adaptoitui nopeasti juoksuun, ja huomasin parannuksia yllättävän lyhyessä ajassa.
​
Matkat alkoivat pidentyä, ja samalla heräsi ajatus ultrapitkistä matkoista. Siinä vaiheessa en silti vielä uskonut, että vain vuoden päästä harjoittelisin 166 kilometrin mittaista ultrajuoksua varten.
​
Syksyllä 2025 viikoittaiset pitkät lenkit venyivät jo yli 30 kilometriin, ja juoksin ensimmäisen ultrapitkän matkani. Se tuntui yllättävän helpolta, ja tällöin päätin asettaa riman korkealle ja ilmoittautua mahdottomalta tuntuvaan haasteeseen: 166 kilometrin Nuts Karhunkierrokseen vuonna 2026.
​
Tällä hetkellä etenen kohti tavoitetta maltillisesti. Suhtaudun jokaiseen lenkkiin vähän kuin vaellukseen – juokseminen on kuin vaeltamista, mutta liikutaan vain hieman nopeammin.
Vaeltaminen
Minut on aina viety pienestä pitäen metsään viikonloppuisin, ja saan kiittää vaellusharrastuksestani vanhempiani, jotka opettivat minut nauttimaan luonnosta jo varhain.
​
Vasta vuonna 2022 tajusin, kuinka todella rakastan vaeltamista, kun vietin yli viikon Lapin erämaassa. Siitä lähtien olen pyrkinyt viettämään yöitä ulkona säännöllisesti, ja jokainen reissu on pieni seikkailu, erityisesti siksi, että pääsen haastamaan itseäni erilaisissa sääilmiöissä ja kokeilemaan omia selviytymistaitojani.
​
Jokainen vaellus on muistutus siitä, miksi luonnossa liikkuminen on minulle niin tärkeää ja miksi jokaisen kuuluisi viettää aikaa luonnossa.
KÖYSIKIIPEILY
Talvisin ja huonolla säällä vietän mielelläni aikaa kiipeilyhallilla ystävieni kanssa.
​
En pelkää korkeita paikkoja, ja kiipeily toimii minulle erinomaisena voimatreeninä. Sen lisäksi se on ennen kaikkea äärimmäisen hauskaa yhdessäoloa kavereiden kanssa. Kun hallille menee, aika katoaa helposti – usein vierähtää kevyesti neljä tuntia ilman että sitä edes huomaa.
​
Kiipeily tuo hyvää vastapainoa muulle treenaamiselle ja se tuntuu suorastaan leikkimiselle.
SÄHKÖKITARA
Olen aina rakastanut musisointia ja musiikkia. Aloitin sähkökitaran soittamisen jo pienenä, ja siitä lähtien se on ollut mukana elämässäni.
​
Nykyään en ehkä soita yhtä aktiivisesti kuin ennen, mutta heti kun kitara tarttuu käteeni, tiedän että edessä on helposti useampi tunti soittamista – aikaa, jolloin kaikki muu katoaa ja keskityn täysillä soittamiseen.
